13.11.-14.11. meillä oli jo viides lähipäiväjakso. Ensimmäinen päivä eli torstai meni kasvatustieteiden ja lähinnä erilaisten ihmiskäsitysten parissa. En ole kasvatustieteistä kirjoittanutkaan vielä yhtään päiväkirjamerkintää, mutta siitä huolimatta en tee sitä nytkään. Pyhitän Kasperille oman otsikon sitten myöhemmin ajatuksen kanssa.
Perjantai sitten taas oli viimeinen kerta Oppimis- ja työyhteisöjaksoa ja Lehtori Liisa Rentolaa. Tunneilla on käsitelty ja harjoiteltu vuorovaikutustaitoja sekä dialogiosaamista. Olen saanut sieltä ihan konkreettisiakin vinkkejä ja harjoituksia työhöni opiskelijoiden kanssa, mutta tunnit ovat herättäneet myös ajatuksia. Eniten olen pohtinut sitä, minkälaisena muut ihmiset minut näkevät ja minkälaisen kuvan annan itsestäni.
Kun aloitin työt opettajana reilu vuosi sitten, huomasin usein joutuvani tilanteisiin, joissa minun tulisi esitellä itseni vieraille ihmisille ja hallita small-talk. Melko pian huomasin, että vuorovaikutustaidoissani oli selviä puutteita. Minun oli muun muassa vaikeaa katsoa ihmisiä silmiin ja keksiä puheenaiheita. Yleensä tunsin itseni idiootiksi ja vasta tilanteen mentyä ohi, mietin, miksi en tehnyt tai sanonut jotain muuta. Olin epävarma ja oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Olin myös uusi ja nuori alalla ja käytännössä kaikki vastaan tullut oli uutta.
Kuten jo aiemmin mainitsin, kuluneella viikolla osallistuin vuosittain järjestettäville Matkailuopettajien verkostopäiville. Ilokseni huomasin, että pystyin jopa nauttimaan vieraiden ihmisten kohtaamisesta, enkä´jatkuvasti hakeutunut vain ennalta tuttujen ihmisten seuraan. Uuden ihmisen kohdatessani ojensin reippaasti käden, kerroin oman nimeni ja oppilaitoksen, jossa työskentelen. Esittelyjen jälkeen puheen jatkaminen onnistui myös luontevasti, enkä muista, että olisin ollut missään tilanteessa vaivaantunut tai tuntenut itseäni pieneksi maan matoseksi, kuten aiemmin vastaavissa tilanteissa.
Tällä viikolla siis huomasin, että viimeisen vuoden aikana olen kasvanut henkisesti ja itsetuntoni on kohonnut. Tietenkin se, että olen oppinut työnkuvaani kuuluvat tehtävät tässä vuoden aikana, luo onnistumisen tunteita ja itseluottamusta, kun jokaista pikku asiaa ei aina tarvitse kysyä joltakulta. Myös aloittamani opettajaopinnot ovat kohottaneet itsetuntoani, sillä opintojen takia minun on ollut pakko perehtyä paremmin omaan organisaatiooni ja se sitten taas on auttanut minua saamaan paremman kokonaiskuvan työstäni. Myös opintojen edetessä tehdyt itsetunto-, vuorovaikutus- ja dialogiharjoitukset ja -tehtävät ovat laajentaneet ajatusmaailmaa. Niiden ansiosta olen reflektoinut omaa osaamistani ja asettanut selkeitä tavoitteita ja kehityskohteita.
Hyvillä mielin voin nyt todeta, että ajatustyö on tuottanut tulosta ja kehitystä tapahtuu. Uskon, että se näkyy myös ulospäin.
 |
| Myös näillä välineillä voi kohottaa itsetuntoaan: kun ekat laskut on kierinyt rinteen alas, niin mielihyvä on suuri, kun lopulta osaa laskea koko rinteen alas kertaakaan kaatumatta :) |
 |
| Levi. Ei ollut valittamista tän viikon työolosuhteista :) |
