Alkumetreillä

Nyt olen noin kuukauden lähempänä opettajan pätevyyttä ja stressitaso tuntuu nousevan päivä päivältä. Ei sillä, että juuri opinnot olisi se kuormittava tekijä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että ilman etätehtäviä ja kirjojen lukemistakin aika olisi ihan tarpeeksi kortilla. Töissä on ollut meneillään melko työläs jakso, kun oikeastaan koko työaika on ollut kontaktiopetusta ja kaikki suunnittelu, valmistelu ynnä muu paperien pyörittely on täytynyt tehdä taukojen kustannuksella tai töiden jälkeen. Nyt tosin hieman helpottaa, kun jakso vaihtuu: kontaktiopetusta on vähemmän ja omat opiskelijani lähtivät kolmen viikon työssäoppimisjaksolle.

Vaikka nämä opeopinnot tuottavatkin ylimääräistä työtä, on siinä hyviäkin puolia. Etätehtävien ansiosta olen joutunut perehtymään esimerkiksi intranetissä olevaan oppilaitosmateriaaliin. Olen saanut monia ahaa-elämyksiä, mitä kaikkia ohjeistuksia, lomakkeita ynnä muita materiaaleja sieltä löytyykään. Olen toiminut nykyisessä työpaikassani opettajana vasta vuoden verran ja vaikka minut ihan hyvin perehdytettiinkin tehtäviini, niin kyllä sieltä vaan aika paljon uutta asiaakin löytyy. Toimin sekä aikuis- että nuorisoryhmien opettajana, mutta myös työvoimapoliittisissa koulutuksissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vaikka tietäisin, miten joku asia yhden ryhmän kanssa hoidetaan, niin toisen ryhmän kanssa käytäntö voi taas olla aivan erilainen. Ei siis ihme, että usein törmään minulle uusiin asioihin.

Viime lähipäivillä aiheena olleet itsetuntemus ja vuorovaikutustaidot ovat saanut minut ajattelemaan omaa käytöstäni ja olemustani opetustilanteissa. En ehkä ole vielä muuttanut mitään konkreettisesti toiminnassani, mutta huomaan kuitenkin ajattelevani asioita paljon enemmän. Se lienee askel oikeaan suuntaan ja näiden opintojen yksi tarkoituskin: oppia tuntemaan itsensä ja arvioimaan omaa tekemistään.




Iltojen ratoksi :)

 

Nyt on taas yksi viikonloppu vierähtänyt (onneksi ei ihan kokonaan vain opintojen ja kirjojen parissa) ja huomenna uusi jakso, uusi ryhmä ja uusi aihe odottaa. Mitä sitä taas itsestään oppiikaan?