Perjantai 13. päivä

Perjantai 13. päivä on tunnettu epäonnen päivänä, mutta tänään se ei suinkaan ollut sellainen. Tänään oli nimittäin viimeinen koulupäivä ja esitin opettajana kehittymisen näytteeni. Tein sen Kahoot! -visailun avulla, sillä halusin tuoda esityksessä esille persoonaani opettajana. Heti koulupäivän jälkeen tein opettajan pyytämät korjaukset viimeiseen osaamisaluekirjoitelmaani ja palautin sen Moodleen. All done!

Koen kasvaneeni ammatillisesti tämän puolentoista vuoden aikana ja nyt on mahtavaa voida todeta, että suoritin opinnot kunnialla loppuun asti ja vieläpä aikataulussa. Kiitos opiskelutovereille, kollegoille ja HAMKin opettajille henkisestä tuesta, opintojen ohjauksesta ja muista eväistä opettajan uralleni. Tästä on hyvä jatkaa elinikäisen oppimisen polulla.

Kohottakaamme siis malja kaikille joulukuussa valmistuville päteville opettajille!



Maljaksi käy esimerkiksi herkullinen appelsiinimehun ja kuohuviinin liittouma: Mimosa.

P.S. Blogi hiljenee toistaiseksi, mutta saattaa herätä eloon jälleen alkuvuodesta NTM-opintojen merkeissä.

Loppusuora

Nyt eletään tiistaita ja olen edelleen aivan pyörryksissä päästäni viikonlopun jäljiltä. Ihan vain siitä syystä, että kahden vuorokauden kirjoittelun ja yhden unettoman yön jälkeen sain kuin sainkin viimeisen osaamisaluekirjoitelman valmiiksi. Toki se tulee ainakin kertaalleen vielä takaisin, kunhan vastuuopettaja on antanut siitä omat kommentit ja tehnyt tarvittavat korjaukset, mutta se on enää pientä viilausta. Lopputulos on kuitenkin se, että valmistuminen on ihan nurkan takana. Saako tuulettaa??? JEEE!!!

Viikonloppu kului kirjojen parissa
-- toistaiseksi viimeistä kertaa!

Nämä puolitoista vuotta opettajaopintojen parissa ovat olleet antoisia, mutta myös omalla tavallaan raskaita. Opiskelu ja tehtävien suorittaminen oman työn ohella ovat vieneet ison osan vapaa-ajasta ja opiskeluun käytetty aika on ollut pois muun muassa omista harrastuksista sekä hetkistä perheen ja ystävien kanssa. Tekemättömät opiskelutehtävät ovat aiheuttaneet aika ajoin myös stressiä, mikä omalla kohdallani on ilmennyt liian lyhyinä yöunina, päänsärkynä ja selkäkipuina. Opintojen päättyminen on siis ennen kaikkea oodi lisääntyvälle vapaa-ajalle ja hieman stressittömämmälle elämälle.



Opeopintojen päättymisen jälkeen jää enemmän
aikaa myös rakkaille harrastuksille, kuten ringetelle.




Lisääntyvän vapaa-ajan aion käyttää
myös ystävien näkemiseen.

Parhaiten opinnoista on jäänyt mieleen oppimis- ja työyhteisö -opintojakso, jossa käsiteltiin muun muassa itsetuntemusta ja vuorovaikutusosaamista. Koen sen myös antaneen minulle itselle eniten opintojeni aikana. Aiemmin esimerkiksi välttelin tilanteita, joissa minun piti tavata vieraita ihmisiä ja niin sanotusti edustaa omaa työpaikkaani. Näihin tilanteisiin sain hyviä työkaluja oppimis- ja työyhteisö -opintojaksolla tehdyistä harjoitteista ja yksilötehtävistä. Nykyään odotan innolla messuja, koulutuksia, seminaareja ynnä muita vastaavia tilanteita, joissa pääsen tapaamaan uusia ihmisiä ja puhumaan "small talkia".




Small talk -taitojani pääsin harjoittelemaan myös brasilialaisten kanssa. Suoritin oppimis- ja työyhteisö -opintojakson yhden osion toimimalla vaihto-opiskelijoiden tuutorina. Tässä vein heidät tutustumaan Metsänkylän Navetan Joulumarkkinoihin.

 



Yksi antoisimpia asioita opeopintojen aikana olivat lähipäivät ja muiden opiskelijoiden tapaaminen. Alusta asti ryhmässämme vallitsi hyvä ilmapiiri ja ensimmäisten lähipäivien jälkeen vastuuopettajakin totesi, että on tainnut ryhmäyttää meidät liiankin hyvin. Uusia asioita opittiin huumoria unohtamatta ja lähipäivät soljuivat kuin siivillä. Keskustelut ryhmän kanssa olivat mielenkiintoisia ja usein omiinkin pedagogisiin ongelmiin löytyi vastaus muita kuunnellen ja ratkaisuja yhdessä pohtien. Vielä tiiviimmin pidimme yhteyttä oman opintopiirimme kesken. Yhteistyömme sujui loistavasti ja kussakin oppimistehtävässä teimme töitä omien vahvuuksiemme mukaan yhteiseen hiileen puhaltaen. Jos jotakin roolia pitäisi etsiä, niin minusta taisi muokkaantua opintopiirimme some-vastaava. Työni kautta minulle oli esimerkiksi Kahoot! ja Prezi entuudestaan tuttuja sisällöntuottamisvälineitä ja niitä hyödynsimme myös opintopiirimme esityksiä koostaessa.


Opintopiirimme TRI-TEC. Yhteistyöllä homma kuin homma hoidettiin kotiin!


Ryhmämme koostui useiden eri alojen opettajista ja sen ansiosta pääsimmekin tutustumaan moniin itsellemme ennestään vieraihin aloihin, toisinaan jopa ihan käytännössä. Meidän valmistelemassa opetustuokiossa muut ryhmäläiset pääsivät muun muassa kokoamaan ravisuitsia. Sen lisäksi oppitunneilla valmistettiin juomasekoituksia, leikattiin peltiä ja pipetoitiin nesteitä. Erääseen opintojaksoon kuului myös toisen opettajan oppitunnin seuraaminen. Minä kävin Ypäjän hevosopistolla seuraamassa kollegani tunteja, kun hän vastaanotti ammattiosaamisen näyttöjä raviopetuksessa. Pääsin jopa ravihevosen kyytiin! Sen lisäksi, että tutustuminen muihin aloihin ja toisten opettajien opetukseen toi monipuolisuutta opintoihin, sai niistä myös uutta näkökulmaa omaan opetustyöhön.

Jännän äärellä. Onneksi vieressä oli ammattitaitoinen ohjastaja.

Ravihevosen kyydissä for the first time of my life!

Tämä viikko huipentuu kahteen viimeiseen lähipäivään: uskomatonta, mutta totta! Tuskin kuitenkaan kovin kauaa ehdin nauttia työn ohella opiskelemattomuudesta, sillä työnantajani on jo vihjaillut, että osastollemme kaivattaisiin lisää näyttötutkintomestareita.

Dear HAMK, kohtaamme siis pian uudestaan!

Koulutus ja yteiskunta, kasvatustieteelliset perusopinnot

Kasvatustieteissä olemme edenneet jo viimeiseen opintojaksoon, joka käsittelee koulutusta ja yhteiskuntaa. Sen puitteissa olemme tutustuneet Suomen koulutusjärjestelmään sekä sen historiaan ja muutoksiin, pohtineet koulutuspoliittisia kysymyksiä, perehtyneet koulutusta koskeviin käsitteisiin ja koulutuksen funktioihin.

Oppimistehtävässä 1. kokosimme pienryhmittäin koulutuksen historian päätapahtumat yhteen taulukkoon. Tällaisia asioita meidän opintopiirimme piti tärkeimpinä:

Suomen koulutuksen historia

Tarkistettava ajanjakso	KESKEISET TAPAHTUMAT JA NIIDEN MERKITYS
1600 - 1790	1600-luvulla Lukkarikoulut. Kirkko toimi tuon ajan kouluna, yhtenä keskeisimmistä tiedonvälityksen ja opetuksen instituutioista. Pappissääty ja myöhemmin sen apulaiset, lukkarit, olivat maalaiskansan ensimmäisiä opettajia. (Maarit) 1600-luvulla Kinkeri- ja rippikoulutoiminta. Lukutaidon opetus lisääntyy. Kirkonkirjoihin merkitty lukutaito mahdollisti kristinopin välttämättömän oppineisuuden osoittamisen ja sitä kautta rippikoulun suorittamisen, joka taas mahdollisti kirkollisen avioliiton ja siihen kytkeytyvät oikeudet. (Maarit) Ammattilaiseksi kasvaminen tapahtui 1600-luvulta ainakin 1800-luvun alkuun asti täysin käytännön työelämässä. Usein ammatti periytyi isältä pojalle. Perinteisiä käsityöläisammatteja olivat mm. suutari, räätäli, kultaseppä ja kirvesmies. Myös tulevat kauppiaat hankkivat ammattitaitonsa työhön tutustuen kauppiastalouksissa. (Pia) 1640 Suomi sai ensimmäisen oman yliopiston, Turun Akatemian. Yliopistossa oli neljä tiedekuntaa:  filosofinen, teologinen, lääketieteellinen ja oikeustieteellinen. Päätehtävä oli kouluttaa eri alojen virkamiehiä, pappeja, juristeja, lääkäreitä ja opettajia. Tutkimus jäi alkuaikoina koulutuksen varjoon. (Mervi) 1686 Kirkkolaki. Laki sisälsi suoranaisen kirkollisen opetusvelvollisuuden ja oli kirkon valvoman lakisääteisen kansanopetuksen kehittämisen kannalta keskeinen. Kirkko vaati kansalta säännöllistä kirkossa ja jumalanpalveluksessa käyntiä. (Maarit) 1700-luvun alku Kirkollinen oppivelvollisuus. Pappissäädyn esitysten perusteella annettiin kuninkaallinen päätös, jonka mukaan lasten oli opeteltava katekismus ulkoa ja tämä oli sakon uhalla vanhempien vastuulla. Jokaisen lapsen oli periaatteessa pakko osallistua opiskelemaan määrättyjä asioita. (Maarit) 1779 Upseerikoulutus alkoi Haapaniemen sotakoulussa. Se oli ensimmäinen yliopiston tai ammattikuntalaitoksen ulkopuolella tapahtuva ammatillinen koulutus. (Mervi)
1. pitkä sykli 1790 – 1840	Pedagoginen seminaari perustettiin vuonna 1805. Se tarkoitti aineenopettajien pedagogisen koulutuksen alkamista. (Mervi) 1817 Köyhäinhoitolaki. Turvattomien lasten hoidon merkitys kasvaa. Lastenkodit ja laitoshoito alkoivat yleistymään. (Maarit) 1838 perustetiin ensimmäinen kauppakoulu Helsinkiin. (Mervi)  1828 Helsinkiin siirtynyt yliopisto (Turun Akatemia) toimi ainoana korkeakouluoppilaitoksena 1900- luvun alkuun.(Mauri)
2. pitkä sykli 1840–1890	Vuoden 1842 asetus velvoitti perustamaan niin sanottuja sunnuntaikouluja. Pyrkimyksenä oli antaa yleissivistävää opetusta ammattiopissa oleville nuorille. (Mervi)  Vuoden 1843 koulujärjestyksessä oppikoulujen kehittäminen tuli ajankohtaiseksi. Muun muassa suomen kieli tuli ensimmäistä kertaa oppiaineeksi oppikouluun. Toinen tärkeä uudistus oli oikeus perustaa tyttökouluja Suomeen. (Mervi) 1858 Kansakoululain säätäminen. Kaikelle kansalle yhtenäinen pohjakoulutus, jonka tavoitteena oli siveellisyyden ja yleisen hyvinvoinnin edistäminen. (Maarit) 1863 Kansakoulunopettajaseminaarin perustaminen ja 1869 Kouluylihallituksen perustaminen. Koulutuksen valtiolinen säätelyn lisääntyminen ja koulutuksen järjestelmällistyminen. (Maarit) 1800-luvulla syntyi pääosa nykyisten ammatillisten oppilaitosten perusmuodoista. 1840 kaksivuotinen maanviljelyskoulu aloitti toimintansa Mustialassa ja vuosikymmenen lopulla ensimmäiset teknisen alan oppilaitokset perustettiin Helsinkiin, Turkuun ja Vaasaan. 1950-luvun lopulla perustetiin Evon metsäoppilaitos ja seuraavalla vuosikymmenellä alkoi hoitoalan koulutus Helsingin diakonissakoulussa. (Mervi)
3.  pitkä sykli 1890–1945	Vuoden 1898 hyväksyttiin asetus, jonka mukaan jokaisen kunnan tulisi perustaa kansakoulu, kun asukasluku ylittää tietyn määrän. Tämän ansiosta jokaisella kouluikäisellä oli mahdollisuus saada opetusta omalla äidinkielellään, eikä kenenkään koulumatka ollut yli viittä kilometriä. Uudistus tasa-arvoisti kansalaisten koulunkäyntimahdollisuuksia. Uusien kansakoulujen perustaminen edellytti lisää opettajia ja sitä varten perustetiin neljä seminaaria eri puolille maata. (Mervi) 1899 perustettiin Tampereelle ensimmäinen työväenopisto. Tätä voidaan pitää yleissivistävän aikuiskoulutuksen alkuna. (Mervi) 1905 Lastenhuoltolakiehdotus. Lastentarhat nähtiin hyvin keskeisenä osana uutta järjestelmää. (Maarit) 1906 Pohjakoulu. Ensimmäinen askel kohti koko ikäluokan kattavaa yhtenäistä kansanopetusta. Tarkoituksena oli istuttaa kaikkien kansankerrosten lapset koulutiensä aluksi joksikin aikaa vierekkäin saman koulun penkille, vaikka he myöhemmin eri teille kulkisivatkin: yläkerrosten lapset oppikouluihin ja muut kansakoulun ylemmille luokille tai töihin. (Maarit) 1800-luvun loppu - 1900-luvun alku Kansakouluaate peri vähitellen voiton vastustajista. 1900-luvulle tultaessa kansakoululla oli takanaan kansalaisten enemmistön tuki. (Maarit) 1900- luvun alussa erityiskorkeakouluina perustettiin: 1908 Teknillinen korkeakoulu (Mauri) 1911 Helsingin kauppakorkeakoulu, myöhemmin eläinlääketieteellinen korkeakoulu, Turun ja Vaasan kauppakorkeakoulut, sekä taiteen erityisoppilaitokset.(Mauri) 1917 Ruotsinkielisen korkeakoululaitoksen kehittymisen aloitti Åbo Akademi ja sitä seurasi ruotsinkieliset kauppakorkeakoulut Helsinkiin ja Turkuun.(Mauri) 1920-luvulla syntyi yleiset ammattikoulut sunnuntaikoulujen pohjalta. (Mervi) 1920 Mannerheimin lastensuojeluliitto perustetaan. Tehtävänä pienten lasten hoito ja varttuneempien lasten siveellinen kasvatus etenkin päiväkotien ja kerhojen avulla. (Maarit) 1920 Kansalaisaloitteesta Turkuun perustettiin Turun Yliopisto.(Mauri) 1921 Oppivelvollisuuslain julistaminen. Kaikkien suomalaisten koulunkäynti tuli pakolliseksi. Lain mukaan jokainen suomalainen oli oppivelvollinen 7 ikävuodesta 12 ikävuoteen. Suomessa elettiin rinnakkaiskoulujen aikaa aina 1970-luvulle asti. Yhtäällä toimi koko kansaa varten kansakoululinja, jota täydensi jatkoreittinä kansalaiskoulu, mutta samalla vankkeni oppikoululinja, joka johdatti kulkijansa korkeammalle opillisen sivistyksen ja yhteiskunnallisten asemapaikkojen hierarkiassa. Alempaa oppikoulua kutsuttiin keskikouluksi. (Maarit) 1925 Helsinkiin perustettiin Kansalaiskorkeakoulu, joka myöhemmin siirtyi Tampereelle ja muutti nimensä Yhteiskunnalliseksi korkeakouluksi. Jyväskylään perustettiin seminaarin pohjalle vuonna 1934 kasvatuspoliittinen korkeakoulu. Näistä muodostui Tampereen ja Jyväskylän yliopistot. (Mauri) 1942 Ammattikoululainsäädännön uudistamisen myötä perustettiin maahan ammattikasvatusosasto. Ammattikoulutuksen tarjoaminen kaikille oppivelvollisuuskoulun päättäneille alkoi kohota valtakunnalliseksi tavoitteeksi. (Pia)
4.  pitkä sykli 1945–1990	Toisen maailmansodan jälkeen alkoi ammatillisen koulutuksen voimakkain laajenemisvaihe. Tuloksena oli kuitenkin hajanainen koulutusjärjestelmä, jossa oli runsaasti eri pituisia ja eri tasoisia tutkintoja. (Mervi) Opettajapulan vuoksi perustettiin kaksi uutta opettajakorkeakoulua: Helsinkiin vuonna 1947 ja Turkuun vuonna 1949. Neljä vuotta myöhemmin myös Oulu sai oman opettajankoulutuslaitoksensa. (Mervi) 1950-60-luku Oppikoulureitti laajenee liiaksikin. Pääsykokeista ja todistuslausunnoista huolimatta niin julkinen kuin yksityinen oppikoulujärjestelmä tuntui riistäytyvän käsistä. Keskikoulun paisuessa yleistyivät vaatimukset siirtymisestä yhtenäiskoulujärjestelmään. (Maarit) 1950 pystytettiin kouluhallituksen rinnalle maan ammattikoulutusta organisoimaan ja hallinnoimaan Ammattikasvatushallitus. Suomessa vahvistui periaate kaikkien oikeudesta ammattioppiin. Virallisen koulutuspolitiikan ohjenuoraksi tuli koko ikäluokan kouluttaminen oppivelvollisuusluokan jälkeen tuli 1970-luvun taitteessa. (Pia) 1956 Yliopistolaitoksen laajeneminen alkoi Oulun yliopiston perustamisesta, sitä seurasi Itä- Suomen korkeakouluratkaisu, joka päätyi kolmen korkeakoulun perustamiseen Kuopioon, Joensuuhun ja Lappeenrantaan.(Mauri) 1958 Teollisuuden tarvitseman työvoiman kouluttamiseksi perustettiin yleisiä ammattikouluja. Ammatillisen koulutuksen rakenne vastasi työelämän rakennetta ja koulutus oli pirstoutunut pieniin erityisalojen oppilaitoksiin. Koulutuksen tavoitteena oli opettaa kädentaitoja ja työvälineiden, koneiden ja laitteiden käyttöä. (Pia) 1966 Kuopion yliopiston perustaminen.(Mauri) 1969 Joensuun yliopiston perustaminen.(Mauri) 1969 Lappeenrannan yliopiston perustamnen.(Mauri) 1971 Akateeminen luokanopettajakoulutus sai alkunsa, kun osa luokanopettajien valmistavista seminaareista liitettiin yliopistoihin.(Mauri) 1972-1977 Yhtenäinen yhdeksänvuotinen oppivelvollisuus. Tämä uusi yhtenäiskoulujärjestelmä toi Suomeen peruskoulun, joka yhdisti kansalaiskoulun ja oppikoulun alemmat luokat. Oppilasvirtojen suma siirtyi keskikoulun portilta lukion portille. Myös erityisopetus lisääntyi. (Maarit) 1970-luvun alku Esikoulukokeilut. Kokeilussa oli v. 1972 esikoulukomitean laatima opetussuunnitelma, jossa testattiin erilaisiin toimintaolosuhteisiin soveltuvia opetusmalleja. (Maarit) 1973 Lasten päivähoitolaki. Varsinainen kehitys tällä saralla alkoi lain myötä. (Maarit) 1970-luvulla Peruskoulututkintoon pohjautuva ammatillinen koulutus uudistettiin vuoden 1974 valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. Opinnot organisoitiin laaja-alaisiksi peruslinjoiksi, joissa yhteisen perusjakson jälkeen jatkettiin opiskelua omilla erikoistumislinjoilla. Myös valintaprosessi ammatilliseen koulutukseen muuttui kaksivaiheiseksi, jossa peruskoulun päätösvaiheessa valittiin peruslinja ja erikoistumisopinnot valittiin peruslinjan aikana. (Pia)  1978 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen aikuiskoulutuksen suunnittelu- ja kehittämisperiaatteista. Päämääränä oli joustava koulutusjärjestelmä, jonka ansiosta jokaisella kansalaisella ikään katsomatta on mahdollisuus oman persoonansa kehittämiseen opiskelun avulla. (Mervi) 1979 Lapin yliopiston perustaminen Rovaniemelle.(Mauri) 1980-luvun alku Esiopetussuunnitelma. Laadittiin kuusivuotiaiden esiopetussuunnitelma, joka oli tarkoitettu sekä päivähoidon että koulun esiopetuksen käyttöön ohjeellisena. (Maarit)  1980-luvulla toteutettu keskiasteen uudistus toi ammatillisen koulutuksen yhteisvalinnan piiriin. Ammatilliseen koulutukseen avattiin ylioppilaspohjaisia paikkoja ja samalla yliopistoihin tuli paikkoja ylioppilastutkintoa suorittamattomille. (Pia)
5.  pitkä sykli 1990- jatkuu	1990 annettiin laki työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta. Sen seurauksena ammatilliset kurssikeskukset muuttivat toimintansa koulutusta myyviksi aikuiskoulutuskeskuksiksi. Toisaalta muutos oli myös lääke kasvavaan työttömyyteen. (Mervi)  1990- luvulla Ammattikorkeakoulujen kokeilu alkaa, ammattikorkeakoulut asetettiin alusta lähtien yliopistojen rinnalle erillisinä korkeakouluina.(Mauri) 1994 säädettiin ammattitutkintolaki. Sen myötä ammatillisten tutkintojen suorittaminen tuli mahdolliseksi riippumatta ammattitaidon hankkimistavasta. (Mervi) 1995 Keskiasteen koulutus muutettiin peräkkäisen rakenteen mukaiseksi. Syntyi nuorisoasteen koulutus, johon kuuluu opinnot joko lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa. Nuorisoasteen jälkeen on mahdollista jatkaa korkeakoulutasolla. (Pia) Kehitys on vuodesta 1995 vienyt kohti laajempia perustutkintoja. Kun ammatillisia tutkintoja v. 1992 oli 255, oli niitä 1995 alkavassa koulutuksessa 156. Ammattikoulutuksen modernisointi 1990-luvulla korostavat laaja-alaisuutta ja opiskelijan valinnan vapautta. (Pia) 1997 lähtien omaehtoiseen aikuiskoulutukseen on ollut mahdollista saada koulutustukea. (Mervi) 1990-luvulla ja Suomen liityttyä Euroopan unioniin koulutuspolitiika päätavoite EU:ssa on ollut elinikäisen oppimisen edistäminen. Käänne liittyi ylikansallisen koulutuspalveluklusterin rakentamiseen; ammatin ja kasvatuksen sijasta keskeisiksi tulevat työllistyvyys ja asiantuntijuus, elinikäinen ja työssäoppiminen tietoyhteiskunnassa. Samalla koulutuspolitiikan luonne on muuttumassa, tietyille ammateille ominaisten taitojen ja osaamisen sijasta elinikäisen oppimisen tavoitteena ovat alati vaihtuviin työtehtäviin päivittymisen mahdollistavat taidot, kuten tiimityötaidot, sosiaaliset ja kommunikointitaidot, oppimaan oppimisen sekä ongelmanratkaisu- ja monikulttuurisuustaidot. Tavoitteena on siis pyrkiä vastaamaan suoraan työelämän jatkuviin muutoksiin. (Pia) 2000 Perusopetuslaki, joka edellyttää lapselle oikeuden oppivelvollisuutta edeltävään vuoden mittaiseen esiopetukseen. (Maarit)

Tehtävää työstettiin vielä lähipäivän aikana niin, että kukin opintopiiri laati esityksen jonkin tietyn koulutusasteen kehittymisestä. Meidän aiheena oli ammattikoulutuksen kehittyminen ja teimme siitä Prezi-esityksen.

Paluu koulunpenkille

Nyt eletään syyskuun kolmatta päivää, mikä tarkoittaa, että kesä ja lomat on pidetty. Itse lomailin heinäkuun alussa kolme viikkoa ja palasin takaisin töihin 20.7.


"Kesätöissä"
Tuo lomaltapaluuviikko olikin melkoista hulinaa, sillä olin opiskelijaryhmäni kanssa koko viikon työssäoppimassa Kantolan Tapahtumapuistossa, jossa esiintyi AC/DC 22.7. Kyseessä oli Ammattiopisto Tavastiassa järjestetty Tapahtuma-avustajan koulutus, joka kesti maaliskuulta elokuun loppuun. Onnistuimme saamaan LiveNation Finalandin yhteistyökumppaniksemme ja heidän mukanaan opiskelijat pääsivät seuraamaan aitiopaikalta, miten yli 50 000 asiakkaan tapahtumia järjestetään. Työtehtävät konserttiviikolla olivat monipuolisia aina aitojen ja muiden rakenteiden pystyttämisestä liikenteenohjaukseen, asiakkaiden opastamiseen ja tyhjien tölkkien keräämiseen.

Juuri tällä viikolla ilmestyi Linnan Kehityksen teettämän tutkimuksen tulos, josta käy ilmi, että konsertin kävijät olivat tyytyväisiä ja talousvaikutukset alueelle olivat merkittävät. Ensimmäisen ison tapahtuman onnistuttua näin hyvin, voimme varmasti odottaa muitakin isoja tapahtumia Hämeenlinnaan tulevina vuosina. Hienoa, että sain työni puolesta olla mukana!




Opiskelija palvelemassa asiakkaita alueen info-pisteessä.



AC/DC illan hämärtyessä.





Kesäloma

Lomalla ehdin matkailla kahteen kertaan Kreikan lämmössä.  Viime aurinkolomasta olikin jo aikaa ja täytyy sanoa, että kyllä se vaan aina lataa akkuja, kun pääsee pois tutuista ympyröistä ja saa imettyä hieman auringonsäteistä energiaa. Toisaalta lomamatkat ovat aina myös opintomatkoja -- olenhan matkailualan opettaja ;)



Sinivalkoisin siivin kohteeseen.

Lefkaksen saarella sijaitseva Porto Katsiki äänestetään vuodesta toiseen maailman kauneimpien rantojen joukkoon.



Kalamos. Vanhan kreikkalaiskylän maisemaa.

Baarialan opettajana pääsin myös tutustumaan paikalliseen baarityöhön, mikä oli erittäin valaiseva kokemus.

Kreikkalaisilla olisi paljon opittavaa suomalaisilta muun muassa teknisestä baarityöskentelystä ja hygieniasta, mutta heillä taas olisi paljon opetettavaa meille asiakaspalveluun ja myynninedistämiseen liittyen.

Turismi on ollut yksi Kreikan pääelinkeinoista jo vuosikymmeniä, joten he tietävät niksit, miten asiakkaita palvellaan niin, että he jättävät rahansa kohteeseen ja mahdollisesti palaavat sinne uudestaankin. Suhteellisen paljon matkustelleena ja erilaisia kulttuureita nähneenä pidän kuitenkin siitä tavasta, millä kreikkalaiset "ottavat turistien rahat". He eivät varsinaisesti myy, eivätkä tuputa mitään, vaan hoitavat homman ystävällisesti ja hienotunteisesti, niin että lopputuloksena on hyvä mieli niin palvelun tarjoajalla kuin palvelun käyttäjälläkin.

Uskon, että pystyn ammentamaan monia hyviä esimerkkejä myös opetukseen matkalla kokemistani asioista. Ei turhaan sanota, että matkailu avartaa!


Opinnot jatkuvat
Pitkän opiskelutauon jälkeen on nyt kuitenkin aika orientoitua taas opeopintoihin.

Ensimmäinen lähipäivä kera uuden vastuuopettajan on ensi maanantaina 7.9. Tuolle lähipäivälle oli annettu myös ennakkotehtävä, jonka sain iltapuhtina eilen valmiiksi. Aiheenamme on koulutuksen arviointi ja laatu. Laatu käsitteenä on jotenkin vaikea ymmärtää, joten toivon saavani ajatuksiini hieman selkeyttä opintojakson aikana. Opinnot kuuluvat Opetusharjoittelu -opintojaksoon, mikä onkin aivan loppusuoralla. Kun tämän saa suoritettua, niin alkaakin opintoviikkoja ropista ihan urakalla!

Myös kasvatustieteen opinnoissa startataan ensi viikolla loppusuoralle. Viimeisessä opintojaksossa käsitellään Suomen koulutusjärjestelmää ja koulutuspolitiikkaa. Erityisesti odotan, että pääsen tutustumaan koulutusjärjestelmän kehityshistoriaan ja sen muutoksiin aina tähän päivään asti.

Oppilaan ohjaus ja erityinen tuki -opintojakso

Huhtikuussa starttasi taas uusi opintojakso: Opiskelijan ohjaus ja erityinen tuki. Opintojaksojen vaihtuminenhan tarkoittaa tietysti opintojen etenemistä ja se on mahtava asia!

Opintojakso tulee tarpeeseen, sillä olen usein pohtinut, että miten osaan käsitellä erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita, jotka integroidaan mukaan perusryhmiin. Minulla kun ei entuudestaan juurikaan ole kokemusta minkäänlaisista oppimisvaikeuksista. Opintojakson aikana toivon saavani työkaluja tähän ongelmaan.

Ensimmäisenä lähipäivänä saimme etätehtäväksi Benchmarkin-tehtävän, jossa oli tarkoitus tutustua yhden ammattioppilaitoksen tai ammattikorkeakoulun ohjauksen ja erityisopetuksen suunnitelmiin, toteutukseen ja toimintaan. Havainnot piti koota posteriksi eli seinälehtiseksi. Minä tutustuin Työtehoseuraan (TTS) haastattelemalla erästä siellä työskentelevää opettajaa ja selaamalla heidän internet-sivujaan. Työni tulos näkyy alla, olkaa hyvät!

Oppimisen ohjaaminen ja arviointi -reflektointi

Helmikuun alusta huhtikuun alkuun oli meneillään opintojakso nimeltään Oppimisen ohjaaminen ja arviointi. Opintojakso oli melko laaja, yhdeksän opintopistettä.

Opintojakson aikana suoritetut oppimistehtävät olivat monipuolisia. Tutustuimme opetushallituksen julkaisuihin, oman alamme tutkinnon perusteisiin sekä Moodlessa jaettuun opetusmateriaaliin. Yksilötyönä kirjoitimme esseitä muun muassa erilaisista oppimisympäristöistä ja opetusmenetelmistä, joita voimme tai voisimme hyödyntää omassa opetuksessa. Ryhmätöinä sitten taas suunnittelimme ja toteutimme oppitunteja oppimiamme opetusmenetelmiä hyödyntäen.

Kokonaisuudessaan opintojakso oli erittäin hyödyllinen, sillä koen, että sain siitä ihan konkreettisia työkaluja työssäni hyödynnettäväksi. Jo opintojakson aikana sekä sen jälkeen olen tehnyt kokeiluja erilaisten, minulle uusien, opetusmenetelmien käytöstä. Jotkut ovat toimineet todella hyvin ja toiset ovat taas syystä tai toisesta menneet puihin. Koen silti, että sekä onnistumiset että epäonnistumiset ovat tärkeitä oppimisen kannalta, enkä ole jäänyt sen kummemmin harmittelemaan pieleen menneitäkään opetusmentelmäkokeiluja.

Lähijaksot olivat erityisen mielenkiintoisia, sillä pääsimme tutustumaan eri alojen opetukseen, kun opintopiirit olivat valmistelleet oppitunnin milloin mistäkin aiheesta. Opettelimme muun muassa leikkaamaan pellistä erilaisia kuvioita peltisaksilla, valmistamaan juomasekoituksia (mikä tietenkin minulle olikin tuttua puuhaa), kokoamaan viemäriputkia Taitaja-kilpailujen tyyliin ja pipetoimaan erilaisia nesteitä.

TRI-TEC:in tytöt pipetointihommissa.

Mitä vielä haluaisin ja aion jatkossa kehittää, niin aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Tällä hetkellä minulle on vähän epäselvää, minkälaista osaamista voidaan tunnistaa ja tunnustaa ja miten se käytännössä arvioidaan. Myös oppimisen arviointi tulee muuttumaan ensi lukuvuoden alusta, kun opintoviikot muuttuvat osaamispisteiksi. Näin teoriassa sekin asia on ollut hieman vaikea ymmärtää. Uskon asioiden kuitenkin pikku hiljaa selkiytyvän, kun koulutusuudistukset astuvat voimaan ensi lukuvuoden alusta ja pääsemme kaikki käytännössä näkemään ja kokemaan, miten asiat rullaavat.

A-haa, minä kehityn!

Tämä viikko onkin ollut hieman poikkeuksellinen töiden osalta: reissua reissun perään! Alkuviikko vierähti Kittilä-Muonio -akselilla, jossa minulla on kolme ohjattavaa opiskelijaa työssäoppimassa. Loppuviikko taasen meni Jyväskylässä, jossa osallistuin Matkailuopettajien verkostopäiville. Kohtasin siis paljon uusia, vieraita ihmisiä, joten vuorovaikutustaitoja tuli taas harjoiteltua.

13.11.-14.11. meillä oli jo viides lähipäiväjakso. Ensimmäinen päivä eli torstai meni kasvatustieteiden ja lähinnä erilaisten ihmiskäsitysten parissa. En ole kasvatustieteistä kirjoittanutkaan vielä yhtään päiväkirjamerkintää, mutta siitä huolimatta en tee sitä nytkään. Pyhitän Kasperille oman otsikon sitten myöhemmin ajatuksen kanssa. 

Perjantai sitten taas oli viimeinen kerta Oppimis- ja työyhteisöjaksoa ja Lehtori Liisa Rentolaa. Tunneilla on käsitelty ja harjoiteltu vuorovaikutustaitoja sekä dialogiosaamista. Olen saanut sieltä ihan konkreettisiakin vinkkejä ja harjoituksia työhöni opiskelijoiden kanssa, mutta tunnit ovat herättäneet myös ajatuksia. Eniten olen pohtinut sitä, minkälaisena muut ihmiset minut näkevät ja minkälaisen kuvan annan itsestäni.

Kun aloitin työt opettajana reilu vuosi sitten, huomasin usein joutuvani tilanteisiin, joissa minun tulisi esitellä itseni vieraille ihmisille ja hallita small-talk. Melko pian huomasin, että vuorovaikutustaidoissani oli selviä puutteita. Minun oli muun muassa vaikeaa katsoa ihmisiä silmiin ja keksiä puheenaiheita. Yleensä tunsin itseni idiootiksi ja vasta tilanteen mentyä ohi, mietin, miksi en tehnyt tai sanonut jotain muuta. Olin epävarma ja oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Olin myös uusi ja nuori alalla ja käytännössä kaikki vastaan tullut oli uutta.

Kuten jo aiemmin mainitsin, kuluneella viikolla osallistuin vuosittain järjestettäville Matkailuopettajien verkostopäiville. Ilokseni huomasin, että pystyin jopa nauttimaan vieraiden ihmisten kohtaamisesta, enkä´jatkuvasti hakeutunut vain ennalta tuttujen ihmisten seuraan. Uuden ihmisen kohdatessani ojensin reippaasti käden, kerroin oman nimeni ja oppilaitoksen, jossa työskentelen. Esittelyjen jälkeen puheen jatkaminen onnistui myös luontevasti, enkä muista, että olisin ollut missään tilanteessa vaivaantunut tai tuntenut itseäni pieneksi maan matoseksi, kuten aiemmin vastaavissa tilanteissa.

Tällä viikolla siis huomasin, että viimeisen vuoden aikana olen kasvanut henkisesti ja itsetuntoni on kohonnut. Tietenkin se, että olen oppinut työnkuvaani kuuluvat tehtävät tässä vuoden aikana, luo onnistumisen tunteita ja itseluottamusta, kun jokaista pikku asiaa ei aina tarvitse kysyä joltakulta. Myös aloittamani opettajaopinnot ovat kohottaneet itsetuntoani, sillä opintojen takia minun on ollut pakko perehtyä paremmin omaan organisaatiooni ja se sitten taas on auttanut minua saamaan paremman kokonaiskuvan työstäni. Myös opintojen edetessä tehdyt itsetunto-, vuorovaikutus- ja dialogiharjoitukset ja -tehtävät ovat laajentaneet ajatusmaailmaa. Niiden ansiosta olen reflektoinut omaa osaamistani ja asettanut selkeitä tavoitteita ja kehityskohteita.

Hyvillä mielin voin nyt todeta, että ajatustyö on tuottanut tulosta ja kehitystä tapahtuu. Uskon, että se näkyy myös ulospäin.

Myös näillä välineillä voi kohottaa itsetuntoaan: kun ekat laskut on kierinyt rinteen alas, niin mielihyvä on suuri, kun lopulta osaa laskea koko rinteen alas kertaakaan kaatumatta :)

Levi. Ei ollut valittamista tän viikon työolosuhteista :)