Vuorovaikutusharjoitus käytännössä

Tänään alkoi lukuvuoden toinen jakso oppilaitoksessamme. Minä sain opetettavakseni muun muassa Majoituspalvelut-opintojakson kolmannen vuoden matkailualan opiskelijoillemme. Suurin osa ryhmästä on tallannut samaa opintopolkua jo reilut kaksi vuotta, mutta koska kyseessä on valinnainen opintokokonaisuus, oli kurssin valinnut myös kaksi tarjoilijaopiskelijaa. Kaikki eivät siis olleet toisilleen tuttuja, joten päätin aloittaa päivän tutustumisleikillä.




Tämä teos päätyy varmasti omaankin kirjahyllyyn.

Olin edellisenä iltana kerännyt kotoani kaikenlaisia tarpeettomia esineitä, kuten Roope-Setä -pokkarin, pullonavaajan, tarjoilijan hanskat, pelikortin, kuivuneen kynsilakan ynnä muuta vastaavaa. Miksi? Olin löytänyt sopivalta tuntuvan tutustumisleikin Itsetunto kohdalleen! -kirjasta, joka on yksi Itsetuntemus ja vuorovaikutusosaaminen -etäjakson teoksista. Harjoituksen nimi oli "Tavarat kertovat".

Kehotin opiskelijoita asettumaan keskelle luokkaa tuoleineen piirin muotoon. Ensimmäiset kommentit olivat: "Ei mitään leikkiä", mutta kaikki kuitenkin noudattivat reippaasti ohjeitani. Kuin Kassi-Alma aloin latoa kassistani erilaisia tavaroita lattialle piirin keskelle. Ensimmäisenä pyysin opiskelijoita ottamaan sellaisen tavaran, joka kertoo heidän tuntemuksistaan tällä hetkellä. Seuraavaksi pyysin ottamaan tavaran, joka tuo mieleen lapsuuden muistoja. Kolmanneksi piti ottaa tavara, joka ei millään tavalla kuulu omaan elämään. Neljännellä ja viimeisellä kierroksella piti ottaa esine, joka kuvastaa asiaa, jota haluaisi oppia tai josta on kiinnostunut. (Tässä vaiheessa otin itse Hämeenlinnan matkailukartan ja selitykseni oli: "Toisinaan minua hävettää, etten tiedä juuri mitään Hämeenlinnasta, vaikka opetan täällä matkailua. En ole koskaan asunut Hämeenlinnassa, joten tavoitteeni on alkaa tutustua kaupunkiin paremminkin kuin vain työmatkojen muodossa.") Jokaisen tavaran ottamisen jälkeen osallistujat tietenkin kertoivat, miksi oli valinnut juuri sen tavaran.

Toisten kertomukset sai aikaan keskustelua ja osallistujat oppivat toisistaan uusia asioita. Kaikkien huulilla oli hymy, kun lopetimme leikin, joten mielestäni se oli onnistunut harjoitus. Itse osallistuin harjoitukseen yhtenä piirin jäsenenä ja siitä tuli itsellekin hyvä mieli. Tuntui jotenkin puhdistavalta paljastaa opiskelijoille itsestäänkin asioita, mitä ei normaalisti tulisi kertoneeksi. Vastaavia harjoituksia toteutan varmasti jatkossakin, enkä ainoastaan uuden kurssin alkaessa, vaan pitkin matkaa päivien piristykseksi ja vuorovaikutustaitojen hiomiseksi.

P.S. Tuo Toivakan ja Maasolan Itsetunto kohdalleen! -kirja on kyllä aivan loistava!