A-haa, minä kehityn!

Tämä viikko onkin ollut hieman poikkeuksellinen töiden osalta: reissua reissun perään! Alkuviikko vierähti Kittilä-Muonio -akselilla, jossa minulla on kolme ohjattavaa opiskelijaa työssäoppimassa. Loppuviikko taasen meni Jyväskylässä, jossa osallistuin Matkailuopettajien verkostopäiville. Kohtasin siis paljon uusia, vieraita ihmisiä, joten vuorovaikutustaitoja tuli taas harjoiteltua.

13.11.-14.11. meillä oli jo viides lähipäiväjakso. Ensimmäinen päivä eli torstai meni kasvatustieteiden ja lähinnä erilaisten ihmiskäsitysten parissa. En ole kasvatustieteistä kirjoittanutkaan vielä yhtään päiväkirjamerkintää, mutta siitä huolimatta en tee sitä nytkään. Pyhitän Kasperille oman otsikon sitten myöhemmin ajatuksen kanssa. 

Perjantai sitten taas oli viimeinen kerta Oppimis- ja työyhteisöjaksoa ja Lehtori Liisa Rentolaa. Tunneilla on käsitelty ja harjoiteltu vuorovaikutustaitoja sekä dialogiosaamista. Olen saanut sieltä ihan konkreettisiakin vinkkejä ja harjoituksia työhöni opiskelijoiden kanssa, mutta tunnit ovat herättäneet myös ajatuksia. Eniten olen pohtinut sitä, minkälaisena muut ihmiset minut näkevät ja minkälaisen kuvan annan itsestäni.

Kun aloitin työt opettajana reilu vuosi sitten, huomasin usein joutuvani tilanteisiin, joissa minun tulisi esitellä itseni vieraille ihmisille ja hallita small-talk. Melko pian huomasin, että vuorovaikutustaidoissani oli selviä puutteita. Minun oli muun muassa vaikeaa katsoa ihmisiä silmiin ja keksiä puheenaiheita. Yleensä tunsin itseni idiootiksi ja vasta tilanteen mentyä ohi, mietin, miksi en tehnyt tai sanonut jotain muuta. Olin epävarma ja oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Olin myös uusi ja nuori alalla ja käytännössä kaikki vastaan tullut oli uutta.

Kuten jo aiemmin mainitsin, kuluneella viikolla osallistuin vuosittain järjestettäville Matkailuopettajien verkostopäiville. Ilokseni huomasin, että pystyin jopa nauttimaan vieraiden ihmisten kohtaamisesta, enkä´jatkuvasti hakeutunut vain ennalta tuttujen ihmisten seuraan. Uuden ihmisen kohdatessani ojensin reippaasti käden, kerroin oman nimeni ja oppilaitoksen, jossa työskentelen. Esittelyjen jälkeen puheen jatkaminen onnistui myös luontevasti, enkä muista, että olisin ollut missään tilanteessa vaivaantunut tai tuntenut itseäni pieneksi maan matoseksi, kuten aiemmin vastaavissa tilanteissa.

Tällä viikolla siis huomasin, että viimeisen vuoden aikana olen kasvanut henkisesti ja itsetuntoni on kohonnut. Tietenkin se, että olen oppinut työnkuvaani kuuluvat tehtävät tässä vuoden aikana, luo onnistumisen tunteita ja itseluottamusta, kun jokaista pikku asiaa ei aina tarvitse kysyä joltakulta. Myös aloittamani opettajaopinnot ovat kohottaneet itsetuntoani, sillä opintojen takia minun on ollut pakko perehtyä paremmin omaan organisaatiooni ja se sitten taas on auttanut minua saamaan paremman kokonaiskuvan työstäni. Myös opintojen edetessä tehdyt itsetunto-, vuorovaikutus- ja dialogiharjoitukset ja -tehtävät ovat laajentaneet ajatusmaailmaa. Niiden ansiosta olen reflektoinut omaa osaamistani ja asettanut selkeitä tavoitteita ja kehityskohteita.

Hyvillä mielin voin nyt todeta, että ajatustyö on tuottanut tulosta ja kehitystä tapahtuu. Uskon, että se näkyy myös ulospäin.

Myös näillä välineillä voi kohottaa itsetuntoaan: kun ekat laskut on kierinyt rinteen alas, niin mielihyvä on suuri, kun lopulta osaa laskea koko rinteen alas kertaakaan kaatumatta :)

Levi. Ei ollut valittamista tän viikon työolosuhteista :)

Elämä on Prezi

Meneillään olevassa Verkkoympäristöt-opintokokonaisuudessa tutustutaan erilaisiin verkkotyökaluihin. Ensimmäisenä oppimistehtävänä oli perustaa blogi ja tässä sitä nyt kirjoitellaan. Toisena tehtävä oli tehdä oma some-esitys, jossa pohtii, millaisiin opetustarpeisiin erilaiset verkkotyövälineet tai palvelut soveltuvat. Suunnittelin ensin tekeväni viime lähipäivillä tutuksi tulleen Screencast-O-Matic -opetusnauhoitteen, mutta tehtävän suorittamisen hetkellä minua alkoikin prezittämään :)

http://prezi.com/zmelghdgfhgs/some-opetuksessa/


Tämä toinen Prezi sitten taas liittyy meidän viiden hengen opintopiirimme, TRI-TECin yhteistyöhön. Jokainen opintopiiri sai pohdittavakseen oman, tietosuojaan ja tekijänoikeuksiin liittyvän, aiheensa. Meidän aihe oli: "Mitä tulisi huomioida käytettäessä sosiaalisen median ilmaispalveluja opetuksessa?" Vaihdoimme ajatuksiamme opintopiirimme Facebook-ryhmässä ja kommenttien perusteella koostin seuraavanlaisen esityksen:

http://prezi.com/lyufopaoyvvg/sosiaalisen-median-ilmaispalvelut-opetuksessa/

Huh, tulipas prezailtua!

Vuorovaikutusharjoitus käytännössä

Tänään alkoi lukuvuoden toinen jakso oppilaitoksessamme. Minä sain opetettavakseni muun muassa Majoituspalvelut-opintojakson kolmannen vuoden matkailualan opiskelijoillemme. Suurin osa ryhmästä on tallannut samaa opintopolkua jo reilut kaksi vuotta, mutta koska kyseessä on valinnainen opintokokonaisuus, oli kurssin valinnut myös kaksi tarjoilijaopiskelijaa. Kaikki eivät siis olleet toisilleen tuttuja, joten päätin aloittaa päivän tutustumisleikillä.




Tämä teos päätyy varmasti omaankin kirjahyllyyn.

Olin edellisenä iltana kerännyt kotoani kaikenlaisia tarpeettomia esineitä, kuten Roope-Setä -pokkarin, pullonavaajan, tarjoilijan hanskat, pelikortin, kuivuneen kynsilakan ynnä muuta vastaavaa. Miksi? Olin löytänyt sopivalta tuntuvan tutustumisleikin Itsetunto kohdalleen! -kirjasta, joka on yksi Itsetuntemus ja vuorovaikutusosaaminen -etäjakson teoksista. Harjoituksen nimi oli "Tavarat kertovat".

Kehotin opiskelijoita asettumaan keskelle luokkaa tuoleineen piirin muotoon. Ensimmäiset kommentit olivat: "Ei mitään leikkiä", mutta kaikki kuitenkin noudattivat reippaasti ohjeitani. Kuin Kassi-Alma aloin latoa kassistani erilaisia tavaroita lattialle piirin keskelle. Ensimmäisenä pyysin opiskelijoita ottamaan sellaisen tavaran, joka kertoo heidän tuntemuksistaan tällä hetkellä. Seuraavaksi pyysin ottamaan tavaran, joka tuo mieleen lapsuuden muistoja. Kolmanneksi piti ottaa tavara, joka ei millään tavalla kuulu omaan elämään. Neljännellä ja viimeisellä kierroksella piti ottaa esine, joka kuvastaa asiaa, jota haluaisi oppia tai josta on kiinnostunut. (Tässä vaiheessa otin itse Hämeenlinnan matkailukartan ja selitykseni oli: "Toisinaan minua hävettää, etten tiedä juuri mitään Hämeenlinnasta, vaikka opetan täällä matkailua. En ole koskaan asunut Hämeenlinnassa, joten tavoitteeni on alkaa tutustua kaupunkiin paremminkin kuin vain työmatkojen muodossa.") Jokaisen tavaran ottamisen jälkeen osallistujat tietenkin kertoivat, miksi oli valinnut juuri sen tavaran.

Toisten kertomukset sai aikaan keskustelua ja osallistujat oppivat toisistaan uusia asioita. Kaikkien huulilla oli hymy, kun lopetimme leikin, joten mielestäni se oli onnistunut harjoitus. Itse osallistuin harjoitukseen yhtenä piirin jäsenenä ja siitä tuli itsellekin hyvä mieli. Tuntui jotenkin puhdistavalta paljastaa opiskelijoille itsestäänkin asioita, mitä ei normaalisti tulisi kertoneeksi. Vastaavia harjoituksia toteutan varmasti jatkossakin, enkä ainoastaan uuden kurssin alkaessa, vaan pitkin matkaa päivien piristykseksi ja vuorovaikutustaitojen hiomiseksi.

P.S. Tuo Toivakan ja Maasolan Itsetunto kohdalleen! -kirja on kyllä aivan loistava!

Alkumetreillä

Nyt olen noin kuukauden lähempänä opettajan pätevyyttä ja stressitaso tuntuu nousevan päivä päivältä. Ei sillä, että juuri opinnot olisi se kuormittava tekijä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että ilman etätehtäviä ja kirjojen lukemistakin aika olisi ihan tarpeeksi kortilla. Töissä on ollut meneillään melko työläs jakso, kun oikeastaan koko työaika on ollut kontaktiopetusta ja kaikki suunnittelu, valmistelu ynnä muu paperien pyörittely on täytynyt tehdä taukojen kustannuksella tai töiden jälkeen. Nyt tosin hieman helpottaa, kun jakso vaihtuu: kontaktiopetusta on vähemmän ja omat opiskelijani lähtivät kolmen viikon työssäoppimisjaksolle.

Vaikka nämä opeopinnot tuottavatkin ylimääräistä työtä, on siinä hyviäkin puolia. Etätehtävien ansiosta olen joutunut perehtymään esimerkiksi intranetissä olevaan oppilaitosmateriaaliin. Olen saanut monia ahaa-elämyksiä, mitä kaikkia ohjeistuksia, lomakkeita ynnä muita materiaaleja sieltä löytyykään. Olen toiminut nykyisessä työpaikassani opettajana vasta vuoden verran ja vaikka minut ihan hyvin perehdytettiinkin tehtäviini, niin kyllä sieltä vaan aika paljon uutta asiaakin löytyy. Toimin sekä aikuis- että nuorisoryhmien opettajana, mutta myös työvoimapoliittisissa koulutuksissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vaikka tietäisin, miten joku asia yhden ryhmän kanssa hoidetaan, niin toisen ryhmän kanssa käytäntö voi taas olla aivan erilainen. Ei siis ihme, että usein törmään minulle uusiin asioihin.

Viime lähipäivillä aiheena olleet itsetuntemus ja vuorovaikutustaidot ovat saanut minut ajattelemaan omaa käytöstäni ja olemustani opetustilanteissa. En ehkä ole vielä muuttanut mitään konkreettisesti toiminnassani, mutta huomaan kuitenkin ajattelevani asioita paljon enemmän. Se lienee askel oikeaan suuntaan ja näiden opintojen yksi tarkoituskin: oppia tuntemaan itsensä ja arvioimaan omaa tekemistään.




Iltojen ratoksi :)

 

Nyt on taas yksi viikonloppu vierähtänyt (onneksi ei ihan kokonaan vain opintojen ja kirjojen parissa) ja huomenna uusi jakso, uusi ryhmä ja uusi aihe odottaa. Mitä sitä taas itsestään oppiikaan?